Biografiatyö

Historia

 

Ensimmäisen yrityksen tuoda tieteelliseltä pohjalta biografiakäsitteen kuvaamaan ihmisen elämänkulun lainmukaisuuksia teki Charlotte Bühler kehityspsykologian tutkimuksissaan Yhdysvalloissa jo 1930-40 luvulla. Hänen vuonna 1933 ihmestynyt julkaisu "Ihmisen elämän kulku psykologisena ongelmana"  (Charlotte Bühler "The course of human life as a psychological problem”, Hirzel, Leipzig 1933) oli ensimmäinen saksankielinen tutkimus, joka sisällytti vanhuuden psykologisiin ikäjaksoihin ja piti gerontopsykologiaa osana psykologiaa.

 

Mutta vasta noin 1960-luvulla alkoi vastaava tutkimustyö Euroopassa. Piti kuitenkin odottaa 1970-luvulle, jolloin yleinen tietoisuus ihmisen ja hänen elämänsä henkisyydestä, sen henkisestä luonteesta heräsi. Yhtäkkiä oli aistittavissa yleinen, avoin spirituelli impulssi. Ihmiset alkoivat avoimesti puhua henkisistä kokemuksistaan; enää niiden kertomista ei pidetty salaisuutena ja häpeällisenä. Inhimillinen tietoisuus laajeni yli kuoleman rajan. Saatiin julkista huomiota sille, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja elämänkulku ei pääty kuolemaan. Varsinkin kaksi amerikkalaista lääkäriä, Raymond Moody (”Life after Life”, 1975) ja George Richie (”Return from tomorrow”, 1978), olivat avainasemassa julkistaessaan omat tutkimuksensa ja kokemuksensa kirjojen muodossa, joista molemmista tuli suurmenestys. 

 

Mainittakoon vielä laaja tieteellinen tutkimus tapausselostuksineen Yhdysvalloista Yalen yliopistosta, Daniel Lewinsonin ”Ihmisen elämänvaiheet” (”Levinson, D. J. et al. ”Seasons of a Man's Life”. New York: Random House, New York, 1978). Tutkimus osoitti, että ihmiselämä noudattaa tiettyä aikamallia, joka pätee kaikkiin ihmisiin riippumatta syntyperästä, kasvatuksesta, sosiaalisesta asemasta ja ulkoisista elämänolosuhteista. Tästä eteenpäin seurasi paljon tutkimustyötä tältä alalta ja samalla yleisen tietoisuuden vähittäinen muuttuminen elämästä, kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Aikaisemmat tabut otettiin keskusteluun.

 

Mainitut tutkimustulokset varmistivat Rudolf Steinerin hengentieteelliset tutkimukset ihmisestä, hänen olemuspuolistaan, niiden kehittymisestä elämän aikana, elämänkulusta maanpäällisen elämän aikana sekä kuoleman ja esisyntymän väliseltä aikana, jotka hän esitti jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. 

 

Antroposofisen hengentieteen pohjalta syntyneen impulssin Rudolf Steinerilta otti kantaakseen edelleen hollantilainen antroposofi Bernad Lievegood 1960-luvun lopulla. (”Bernhard Lievegood: Der Mensch an der Schwelle: Biographische Krisen und Entwicklungsmöglichkeiten” Verlag Freies Geistesleben 2012). Suomeksi tämä teos on nimellä ”Ihminen kynnyksellä - Sisäisen kehityksen haaste”.

Koulutus ja itsenäisen ammattikunnan muodostuminen 

 

1980- ja 1990-luvuilla eri alojen ammattilaiset edistivät biografiatyötä antroposofian pohjalta itsenäisenä ammattina käynnistäessä erilaiset koulutushankkeet ympäri maailmaa. He olivat lääkäreitä, pappeja, psykologeja, psykoterapeutteja, muita erilaisia terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, opettajia ja kouluttajia aikuiskasvatuksen alalta. Työmuodot olivat hyvinkin yksilöllisiä, ja alkuun biografiatyö keskittyi ensisijaisesti yksityisen asiakkaan neuvontaan tai terapiaan. Vähitellen syntyi erilaisia ryhmätyömuotoja ja kursseja sekä seminaareja, joissa etualalla ovat sosiaaliset näkökohdat ja yleinen tietous asiasta.

 

Vuodesta 2003 lähtien toimii Goetheanumin yleisen antroposofisen osaston puitteissa kansainvälinen koulutuskollegio International Trainers Forum. Forum kokoontuu vuosittain ja vastaa antroposofiaan perustuvan biografiatyön ammatillisen koulutuksen koordinoinnista, sertifioinnista ja akkreditoinnista. 

Kansainvälinen jatkokoulutus ja verkostoituminen 

 

Tänä päivänä lääketieteen osastossa terapiaan suuntautunut biografiatyö on olennainen osa lääketiedettä. Samoin biografiatyö kuuluu sosiaalisen osaston piirissä toimivien koulutuskeskusten ohjelmaan. Yleisen osaston puitteissa järjestetään joka toinen vuosi kansainvälinen Worldwide Biography Conference. 

 

Vuosina 1990-1998 "International Biography Conference" järjestettiin vuosittain Sveitsissä, Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Saksassa. Vuodesta 2001 lähtien Worldwide Biography Conference järjestetään joka toinen vuosi, jonka kautta kollegat eri puolilta maailmaa vahvistavat kansainvälistä verkostoitumista ja jakavat elämäkertatyön tutkimusta ja kehitystä keskenään.

Seuraava konferenssi järjestetään Suomessa Snellman Korkeakoulussa Helsingissä ISLANDS OF HUMANITY – 11th Worldwide Biography Conference from June 29 to July 3, 2022 in Finland. 

Lue lisää tapahtuman omilta sivuilta ja ilmoittaudu mukaan! 

http://www.worldwidebiographyconference.com/

WBC2022.jpg

Miten biografiatyö toimii?

 

Edellytyksenä biografiatyössä on oman biografian läpityöskentely ennen koulutuksen alkua. Sillä on merkitystä oman itsetuntemuksen kannalta sekä että itsellä syntyy kokemus siitä, mitä ja miten tulevat asiakkaamme kokevat käsitellessään omaa elämäänsä työntekijän kanssa. Samoin peruskäsitteiden suhteen koulutukseen osallistujat ovat niin sanotusti samalla viivalla heti koulutuksen alussa. Koulutusryhmä tulisi olla tietoisesti pieni, vain neljä opiskelijaa ja kouluttaja. Oman henkilökohtaisen biografiansa tehneillä opiskelijoilla ja kouluttajalla on mahdollisuus toimia biografisessa pienryhmässä saaden omaan elämäänsä peilauksia ja antaen niitä toisille vuorovaikutuksessa, kohtaamisessa.

 

Koulutuksen aikana käydään läpi biografisen alkukuvan sekä niin sanottu päiväbiografia että yöbiografia, elämä syntymän ja kuoleman välillä sekä elämä kuoleman ja uuden syntymän välillä. Koulutus kestää ryhmästä riippuen hieman yli kolme vuotta, jolloin mahdollistuu myös prosessi kasvuun ihmisenä ja työntekijänä. Vaikka koulutusryhmät voivat olla hyvin erilaisia, perusmalli pysyy yleensä samana ryhmästä toiseen. Yhdessä suunnitellaan koulutuspäivät ja rytmitys, joiden välillä on sitten aina kotitehtävät ja harjoitukset. Koulutuksen loppuvaiheessa tehdään opinnäytteenä itsenäisesti biografiatyö asiakkaan kanssa. Lopuksi annetaan vain todistus osallistumisesta koulutukseen, ei siis ”diplomia”.

 

Kun sitten olet asiakkaasi kanssa biografiatyöntekijänä, sinun on unohdettava kaikki, mitä olet oppinut. Sinulla on itselläsi oltava etsijän asenne ja tietämättömyys, ehkä neuvottomuuskin siitä, mitä tällä tiellä asiakkaasi kanssa kohtaatte, kun yhdessä katsotte hänen elämäänsä. Tällöin teillä on mahdollisuus minuuksien väliseen kohtaamiseen, joka on edellytys jonkin uuden syntymiseen yhteisen etsinnän tuloksena.  Biografiatyöntekijän ja asiakkaan väliin voi syntyä jotakin, joka ylittää tavanomaisen arkipäivän minän, jonka jälkeen asiakkaalla on mahdollisuus itsenäisesti tarttua elämäänsä uudella tavalla arkipäivän minänsäkin avulla. Tärkeintä on kuuntelu, eivät kausaaliset päätelmät, arvioinnit ja ”hyvät neuvot”.

 

Työntekijänä on omassa elämässään opittava päästämään irti, luomaan uutta vapaata tilaa ja jäämään koko ajan koulutustielle:

Totuus ei ole totuus, 

   vaan voitettu erehdys, 

   ja todellinen todellisuus ei ole todellisuus,

   vaan voitettu illuusio.

   Ja todellinen kauneus ei ole alkuperäinen puhtaus,

   vaan puhdistettu epäpuhtaus.

   Ja se todella hyvä ei ole alkuperäinen hyvä,

   vaan voitettu paha.”

 

Friedrich Benisch, suom. Leena Westergren)

 

Teksti pohjautuu biografiatyötekijän Leena Westergrenin kirjoitukseen ALY jäsenlehdissä ja on julkaistu tässä tekijän luvalla.   

Antroposofisen lääketieteen yhdistys ry. Jäsenlehti 2018.